keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Salli vs Ami

Vaikka on itsestään selvyys että kaikki hevoset ovat erilaisia niin nyt kahden hevosen kanssa olen huomannut kuinka vastakohdat ne ovat. Teen pienen vertailu-postauksen. Kiva lukea myöhemmin mitä olen hevosistani ajatellut tällä hetkellä kun Ami on ollut meillä puolivuotta.

1. Ami on todella arka verrattuna Salliin. Ami tulee paikalle asenteella "anteeksi että olen täällä" kun Salli taas oikein änkeää itsensä joka paikkaan. Kuvastaa hyvin Sallia että kun lähdemme kisapaikalta se jo liikkuvasta kopista hörisee muille että mä lähden. Laumassakin Ami on se yksinäinen susi ja Salli oikea tättähäärä. Usein sanommekin että Salli on meidän perheen äijä ja Ami neiti.

2. Ami on muutenkin paljon rauhallisempi kun Salli on taas vähän levottomampi eikä malta seisoa esimerkiksi käytävällä paikallaan vaan aina pitää hinkuttaa häntää tai syödä riimunnaruja.

3. Herkut. Sallille maistuu kaikki muu paitsi siirappipiparit ja juustösämpylä ja Amin suosikki on selvästi omenat. Salli myös kerjää ja on levoton kun kuulee että haen herkkuja ja Ami vain odottaa nätisti paikallaan. Salli osaa jopa taskusta kaivaa herkut esiin.

4. Ratsastaessa Ami on todella kevyt edestä ja vasta Amin tulon jälkeen tajusin kuinka paljon Salli oikeasti painaa kädelle. Amia saa taas ratsastaessa koko ajan ratsastaa eteen ja vahtia ettei jää pohkeen taakse kun Sallia saa ennenmmin vähän jarruttaa.

Kuva Taru kankaanpää

5. Salli hyppää esteen kuin esteen yli, oli siinä sitten porttia muuria lankkua tai maastoeste, kun taas Ami vähän varmistelee että mennäänkö ja kieltää enemmän. Sallin kanssa voin esteillä luottaa ihan 100% että Salli hoitaa kun Amin kanssa itseni tarvitsee oikeasti ratsastaa ja aina ennen estettä kertoa että yli mennään. Tässä on itselleni paljon opeteltavaa. Olen jopa välillä miettinyt tämän takia jos Sallin kanssa alkaisi tähtäämään enemmän esteradoille. Oma asteikkoni tosiaan loppuu siihen 80cm mutta mitä jos ensi tai seuraavana vuonna treenaisi kunkkareihin ja suomenhevosten aluemestaruuskisoihin joka on 90cm.. Amilla hyppääminen ei ole läheskään niin kivaa, varsinkin kun itse jännitän ja hevonen jännittää..

Kuva Kaisa Pirinen

6. Jos Salli pelästyy esim maneesissa tai maastossa jotain, se ottaa yhden sivuaskeleen ja se siitä. Salli ei jää jännittämään tai kyttäämään sen jälkeen ympärilleen että mitä sitten tulee. Ami taas saattaa maneesissa tai yhtäkkiä jännittyä ja loppuaika meneekin niissä olosuhteissa.

7. Hevoseni ovat myös erisuuntaan vinoja, joten vika ei ole kokonaan omassa istunnassani. ;)

8. Viimeinen minkä keksin on se että jos Sallia jarruttaa maastossa laukasta alas, se painaa päänsä alas ja yrittää vetää ohjaa pois, kun taas Ami nostaa päänsä ylös ja katoaa kuolaintuntumalta ihan totaalisesti.



Amin tulon myötä olen myös huomannut kuinka hyvä yhteistyö meillä on Sallin kanssa. Salli luottaa minuun ja minä Salliin, oli se sitten esteillä tai missä vain. Alusta asti Salli on ottanut minut omakseen, johtuu ehkä siitä kuinka paljon se on kiertänyt nuoresta iästään huolimatta ja nyt on minulla pysyvästi, mutta uskon myös että Amin kanssa me ajan mittaan saavutamme yhtä hyvän luottavuuden. Kyllä Ami jo tunnistaa kun haen sen tarhasta ja tulee porteille vastaan jos siinä ei ole muita. Amista en kuitenkaan vielä osaa sanoa täydellä varmuudella mitä se keksii tai miten reagoi. Ehkä juuri se tekee näistä kahdesta niin erityiset. <3